Alkuperäinen teksti on kirjoitettu yhdessä Thomas Brandin kanssa.

Alkuperäinen kuva: Vlad Hilitanu / Unsplash

Organisaatioelämässä on muodikasta kutsua diversiteettiä voimavaraksi ja menestystekijäksi. Väitteen totuusarvo riippuu kuitenkin siitä, miten diversiteetti määritellään missäkin tilanteessa. Taloustieteessä ja strategiakirjallisuudessa on jo vuosisadan ajan käsitelty resurssien (ml. ihmisten) monimuotoisuuden merkitystä arvon luomisessa. Miksi sitten “diversiteetti” on noussut muotipöhinäksi vasta aivan viime vuosina? Onko länsimainen yritysmaailma ollut kaikki nämä vuosikymmenet sokea taloustieteelle? Vai, onko tieteessä tapahtunut hiljattain jonkinlainen läpimurto? Tällaiset kysymykset ovat kiusallisia, sillä muoti-ilmiöissä on harvoin enää kyse kiihkottomasta ja käytännönläheisestä järkeilystä.

Käsittelimme aihetta Thomas Brandin kanssa tuoreessa tekstissämme. Keskeisin näkökulmamme on, että diversiteetti muoti-ilmiönä havainnollistaa osuvasti uusinstitutionaalisen teorian ajatuksia rationalisoiduista…


Baabelin torni (Alexander Mikhalchyk)

Oletko koskaan ihmetellyt, miksi korkeassa asemassa olevat ja koulutetut ihmiset saattavat kuulostaa joissain asioissa todellisuuspakoisilta ja idealistisilta jopa lapsellisuuteen asti? Maailmalla tätä asiaa on pohdittu taloussosiologian klassikon, Thorstein Veblenin (1857–1929) “Joutilaan luokan” ja ylellisten hyödykkeiden kautta. Cambridgen yliopistossa psykologian väitöskirjaa tekevä Rob Henderson on kirjoittanut, että naiiveista ja järjenvastaisista ajatuksista on tullut modernin yhteiskunnan statussymboleja, “luksuskomuksia”. Siinä, missä yläluokka pyrki aiemmin erottautumaan aineellisilla kulutustottumuksilla ja asettamaan ihailtuja trendejä keskiluokalle, samaa tapahtuu myös aineettomassa muodossa ajatusten tasolla. Sosiaalisen median aikakaudella aineettomuus korostuu entisestään.

Ylellisissä uskomuksissa ei ole kyse pelkästä perinteisestä hurskastelusta ja moraalisäteilystä. Perinteisesti ylellisyyksillä on tarkoitettu mukavuuksia, jotka eivät ole…


Ihmisillä on taipumuksena tavoitella merkityksellisyyttä. Halu olla osana jotain suurempaa on ajanut ihmiskuntaa eteenpäin läpi historian, ja se jää helposti modernien atomististen ja rationaalisten teorioiden katveeseen.

Talousuutisissa kohistu Wall Street Bets -yhteisö ja sen masinoima satunnaisten “meemiosakkeiden” kuten Gamestopin, AMC:n, Nokian ja Kossin epärationaalinen satojen prosenttien ralli selittyvät osittain merkityksellisyyden tavoittelulla. Ilmiötä ei voi suurimmilta osin selittää sillä, että piensijoittajat olisivat jättäneet osakeanalyysinsä lukematta tai valuaatiomallinsa tekemättä. On äärimmäisen epätodennäköistä, että joku vaihtaisi hajautetut osakesäästönsä kuumiin “meemiosakkeisiin” sillä oletuksella, että kyseiset firmat tulisivat nousemaan Amazonin, Googlen ja Teslan rinnalle. Toisille kyse voi olla uhkapelistä, ja performanssin pioneerit varmasti tienaavat paremmin…


Keskon pääjohtaja Mikko Helander esitti huolensa Suomen talousnäkymistä, velan kasvusta ja julkisen sektorin koosta, mutta kevensi viestiä mainitsemalla Pohjois-Koreasta ja Kreikasta. Tavallista epäpoliittista kuluttajaa tällainen tuskin hetkauttaa mitenkään, ja sitä vasten voi olla yllättävää, millainen myrsky näistä sanomisista on syntynyt mediassa (tai lähinnä somessa). Reaktiot näyttävät mukailevan poliittisia jakolinjoja. Twitterissä moni on reagoinut voimakkaasti ja ikään kuin loukkaantunut vasemmistohallituksen puolesta, jonka kunniaa on kolhittu vertaamalla sitä pariin ongelmavaltioon. Vähemmän poliittisesti profiloituneet vaikuttajat puolestaan luonnehtivat Kesko-johtajan sanomisia yrityksen “viestintäkriisiksi”, melkein kuin luodakseen itselleen tai konsulttikavereilleen tyhjästä laskutettavaa urakkaa. …


Runsaan viikon aikana Suomessa on ihmetelty brändikohuja. Useat suuryritykset taipuvat maailmalla leviävään villitykseen uudelleenbrändätä perinteisiä tuotenimiä ja -kuvastoja siinä pelossa, että joku voisi kokea ne loukkaaviksi. Uutiset Eskimo-puikkojen väitetystä rasistisuudesta saivat keppostelijoita kokeilemaan onneaan sosiaalisessa mediassa tekaistuilla ja triviaaleilla rasismisyytöksillä. Tuoreimmissa tapauksissa pilailuhenkisiin viesteihin vakavasti vastannut Valio ilmoitti aikeistaan puuttua tosissaan turkkilaisen jogurtin purkin kyljessä olevan hahmon fetsihattuun, ja Fazer puolestaan pelästyi Geisha-suklaan olevan mahdollisesti “epäsopiva”. Yritykset perustelevat tätä “ihmisoikeusvaikutuksilla”. Todellisuus vaikuttaa älyvapaalta parodialta. Aiemmin yritysmaailmasta puujalkahuumoria tehneet sarjakuvat kuten B. Virtanen ja Dilbert kalpenevat tämän rinnalla.

Toisille nämä yksittäistapaukset yritysten herkkyydestä entistä koomisemmille sosiaalisen median valituksille ja vaatimuksille viestivät…


Pavlovin kuuluisa psykologinen ehdollistamiskoe

“Luuletko että kitaraa
Soittamalla voi parantaa maailmaa
En tiedä onko näin
Mutta ainakin soitan sitä oikein päin”
(Eppu Normaali — Afrikka, Sarvikuonojen maa)

Sosiaalisessa mediassa on tullut vastaan yritysten, yliopistojen ja muiden instituutioiden päivityksiä, joilla halutaan päällisin puolin osoittaa sympatiaa Yhdysvalloissa kaduille jalkautuneelle tasa-arvoaktivismille. Yhden amerikkalaisen poliisipartion törkeästä virkavirheestä ja George Floydin kuolemasta sai alkunsa kymmeniin eri kaupunkeihin ympäri maailmaa levinnyt protesti. Yhdysvalloissa ne ovat paikoittain kärjistyneet jopa päiväkausien mittaisiksi väkivaltaisiksi mellakoiksi, joissa ihmisiä on pahoinpidelty, liiketiloja on ryöstelty, ja muuta omaisuutta on tuhottu. Suomessa asti on järjestetty rauhanomaisempina pysyneitä mielenosoituksia saman teeman puolesta. Kahden viikon aikana universaalimpi poliittinen tarina…


Löysin n. 10 vuoden takaisia yhteiskuntafilosofisia tekstejäni, joista osan olin julkaissut silloisissa blogeissani. Kirjoitin ne yo-keväänä 2010 pääsykokeisiin lukemisen lomassa, osan armeija-aikana ja loput opintojeni alkutaipaleella kauppakorkeakoulussa syksyllä 2011. Lukuisten klassikkokirjojen ja internet-keskustelujen innoittamana olin innostunut hieman epäsuosituista ajatuksista ja päätynyt haastamaan pohjoismaista hyvinvointivaltioajattelua vapaamman markkinatalouden ja yksilönvapauden näkökulmasta. Vanhojen pohdintojeni lukeminen oli nostalginen ja säväyttävä kokemus. Monet ideoista olivat analyyttisiä ja ajattomia, mutta toisaalta tekstit olivat myös oman aikansa tuotetta. Nyt ihmettelen, minne nuo keskusteluaiheet ovat jääneet tämän päivän maailmasta.

Päällimmäinen kokemukseni vuosikymmenen takaisista teksteistäni ja ennen kaikkea niiden teemoista on se, etteivät ne sisällöltään resonoi nykypäivän yhteiskunnallisen keskustelun…

Thomas Taussi

Riskienhallinnasta, johdon ohjausjärjestelmistä ja yhteiskunnasta yleisemminkin kiinnostunut laskentatoimen väitöskirjatutkija (Aalto-yliopisto). @thomastaussi

Get the Medium app

A button that says 'Download on the App Store', and if clicked it will lead you to the iOS App store
A button that says 'Get it on, Google Play', and if clicked it will lead you to the Google Play store